Avoimen julkaisemisen kirjoittajamaksujen hallinnointi: suositus
FUN, tuolloinen SYN, asetti viime syksynä työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää yliopistokirjastojen nykyiset kirjoittajamaksujen (article processing charge, APC) hallinnan, seurannan ja tiedotuksen käytännöt sekä laatia selvityksen pohjalta suositukset hyviksi käytännöiksi.
Työryhmän puheenjohtajana toimi Jukka Rantasaari (Turun yliopisto), jäseninä Tiina Jounio (Oulun yliopisto), Marjo Kuusela (Helsingin yliopisto), Sari Leppänen (Tampereen yliopisto), Kaarina Meriläinen (Itä-Suomen yliopisto),Ulla Ohvo (Lappeenrannan teknillinen yliopisto), Antti Rousi (Aalto-yliopisto), Irene Ylönen (Jyväskylän yliopisto) ja sihteerinä Katja Halonen (Turun yliopisto).
Selvityksessä tiedusteltiin mm.
- Onko yliopistossanne keskitetty budjetti APC-maksuja varten? Jos ei, ketkä maksuja maksavat?
- Miten olette jakaneet työtä kirjastossa, entä muiden yksiköiden kanssa?
- Täytyykö tutkijan julkaisun täyttää jonkinlaiset kriteerit ollakseen oikeutettu alennettuun / maksuttomaan avoimeen julkaisemiseen, millaiset?
- Miten seuraatte maksuja, niiden lajeja ja julkaisujen avaamista?
- Mitä tiedotuskanavia käytätte ja mitkä tiedotuskäytännöt ovat osoittautuneet toimiviksi?
Havaittiin, että keskitettyä budjettia ei vielä ollut muilla kuin Aalto-yliopistolla, jossa tätä parhaillaan pilotoitiin. Muissa yliopistoissa projektit, tutkimusryhmät, laitokset, tiedekunnat tai tutkijat maksoivat APC-maksut. Lisäksi useissa yliopistoissa kirjastot maksoivat APC-maksualennuksiin oikeuttavia tieteellisten seurojen jäsenmaksuja hankintabudjetistaan. Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa myös Taylor&Francis -kirjoittajamaksuja maksettiin kirjaston hankintabudjetista.
Kirjastojen sisällä työtä jaettiin julkaisemisen palvelujen ja hankintapalvelujen kesken, yliopistossa talouspalvelujen, tutkimuspalvelujen ja kirjaston kesken.
Suurimmassa osassa yliopistoja APC-maksualennuksille tai niiden kokonaan maksamiselle ei asetettu muita kriteerejä kuin että julkaisu on vertaisarvioitu tieteellinen julkaisu. Esim. Aalto-yliopisto ja Jyväskylän yliopisto käyttivät lisäksi rajaavina kriteereinä JUFO-luokkia.
Kirjoittajamaksujen seurantaa varten jo yhdeksässä yliopistossa oli oma tili tai sitä oltiin ottamassa käyttöön lähiaikoina. Sen sijaan maksujen tarkempaa seulontaa eri maksulajeihin, kustantajiin, lehtiin, tiedekuntiin, oppiaineisiin ja kirjoittajiin sekä avoimeksi maksettujen julkaisujen avoimuuden varmistamista tehtiin vasta Turun yliopistossa.
Tiedottamisessa suosittiin monikanavaisuutta, mutta parhaina kanavina pidettiin henkilökohtaista kontaktia, opetustilanteita ja laitoskäyntejä.